Olen syönyt parsaa vuosien varrella paljon, mutta ensimmäistä kertaa tuolla retkellä törmäsin parsaan pekoninmurujen kanssa, ja täytyy sanoa, yhdistelmä on vietävän hyvä! Nostalgiassa tein lähes identtisen annoksen kyseisen retken ensimmäiseen.
Kampelaa persiljassa ja vihreää parsaa pekonilla. Mukana lapin puikulaperunaa vahvassa suolassa.
Ei tässä voi vikaan mennä. Paistoin tapani mukaan kalan yli, ja jokin kastike olisi ollut kiva, ehkä valkoviininen kevyt, kalan paistomehuista, mutta tekemällä oppii. Myös valkoviini juomaksi olisi ollut kiva lisä, mutta mun valkkarikammo on poistanut sellaiset jääkaapista, pitänee parantaa tapoja!
Parsa ja peruna toimivat yhdessä hienosti, varsinkin vihreä parsa. Mauissa on jotain samaa, ne sekoittuvat isoksi ja herkulliseksi. Parmesan luo kivaa särmää jota pekoni makeuttaa, hyvin tasapainoinen kokonaisuus!
Protip: Valkoinen kala = uuni ~200 astetta, nokare voita ja persiljasilppua <5 minuuttia. Se ei mene vikaan ja on maukasta. Riittävän hellä, jotta kalan maku tulee läpi, muttei ylitsenouseva, että muu ruoka peittyy.
Musiikiksi Richard Straussin Don Juan, upea teos!
Om nom nom. Nyt loppuillan ohjelman kimppuun.. Olisiko Tivoli-aika?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti