Ei sillä, etteikö quiche olisi a) helppo ja b) maukas, mutta. Jos niitä valmistaa 9 kappaletta illassa, käy kyllä tävä tylsäksi. Mutta ei siinä, oli kokemus kokata isommalle joukolle, ja palaute oli positiivista!
Pohja on voitaikina, tein tietysti itse, tai, Jenni auttoi kyllä, ei sovi unohtaa.
85g voita
4½ dl jauhoja
ripaus suolaa, sanotaan, 1/4 teelusikka
ja vettä, riittävästi jotta taikina tulee juuri oikeanlaiseksi :D
Nypi jauhot ja voi rakeiseksi, ja lisää vettä jotta taikinasta tulee yhtenäinen taikinapallo, kelmuta ja laita jääkaappiin lepäilemään. Kaulitse isoksi levyksi ja laita vuokaan, esipaista jos resepti sitä vaatii, ei pakollista, mutta joitakin täytteitä ei pitäisi lämmittää liikaa. Tee tupla-annos, jos aiot tehdä kannellisen piiraan.
Note taikinan esipaistamisesta, "blind bakingistä." Se kun olet saanut pohjan vuokaan, peitä se foliolla, ja täytä folio piirakkapainoilla, tai vaikka kuivilla pavuilla, jotta saat painoa. Ei haluta että se käpristyy tai pullistelee!
Täyte on lähes mitä tahansa, + kermaa/maitoa ja kananmunaa (ja juustoa), joista muodostuu body sisustan aineille.
Kuten kaikissa "perinneruoissa", myös quichessä on joitakin reseptejä joita kukaan ei halua julkaista, koska puristit ja paikalliset valittavat autenttisuudesta, tai sen puutteesta.. Tässä kuitenkin Quiche Lorraine, the way I like it:
Eli pohja täytetään:
Kunnon pekonilla, murusta tai viipaloi tai jotain, suussa se viimeistään hajoaa!
Lisää pari desiä emmental-tyylistä juustoa, munia ja kermaa.
Paista pekoni ja lisää juuston kanssa pohjaan, vatkaa kerma ja muna, mausta suolalla, pippurilla ja muskottipähkinällä. lorauta päälle ja laita uuniin, noin 200 astetta kunnes täyte on kauniin ruskeahkoa.
Niin simppeliä, niin maukasta! Mukavana variaationa Quiche Alsacienne, johon lisätään edellämainittujen lisäksi sipulia.
